Rannalla vihreän joen

[ Jihii, eput<3 ]

Käres makasi joen penkareella upottaen molemmat etutassunsa viileään veteen. Musta turkki ei ollut edukseen näin kuumana päivänä, sillä se imi auringon lämmön kuin pesusieni itseensä: uros olisi voinut pelkästään tästä syystä muuttua ihmiseksi, ottaa rennosti ja pulahtaa vaikka jokeen uimaan, mutta niitty ei ollu tarpeeksi rauhallinen paikka muodonmuutokseen. Päin vastoin. Niitystä oli kuoriutunut lyhyen ajan sisään jonkinlainen trendikäs hengailupaikka, sillä koko pienen ikänsä aikana musta ei ollut törmännyt niin useaan eri klaanilaiseen niin lyhyen ajan sisällä. Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin: Käres oli käännyttänyt varmasti puolet tulijoista jo joella, vain ja ainoastaan olemalla oma itsensä. Uroksen suupielet venyivät omahyväiseen virneeseen. Kenenkään ei tarvinnut kuvitella tulevansa niitylle silloin, kun musta vietti siellä aikaansa. Ei niin kenenkään.

Käres kurotti pitkää kaulaansa juodakseen joen kirkasta vettä. Kuonoon vihlaisi: tuore haava nenänpäässä kieli epäonnistuneesta metsästysretkestä, sillä harvinaisen ärhäkkä ja elämänhaluinen pupu oli erehtynyt käyttämään pienten käpäliensä kynsiä raapaistakseen syöjäänsä oikein olantakaa. Uros irvisti. Sen jälkeen pupu maistuikin entistä paremmalta, varsinkin kun musta ei kostomielessä tappanutkaan eläinrukkaa heti. Käres nosti päätään, haukotteli ja venytteli makeasti. Helle osasi tosiaan viedä voimat. Leuto tuuli havisutteli pitkiä korsia, joiden seassa kukki mitä erilaisemman värisiä kukkia. Uros tuhahti ja painoi vihreät silmänsä kiinni: Kärekseltä kukat eivät ihailua saaneet osakseen.

[Iida ja Shawni, olkaa niin hyvät! ]

Shawdi käveli rennosti joen reunalla ja katseli joen mukana kulkevia lehtiä. Ne liikkuivat virran mukana vapaasti ja rennosti. Shawdi heilutteli harjastaan hyväntuulisena, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja joki heijasti sen säteitä naaraan valkoiselle turkille.
Shawdi alkoi hölkkäämään ihan vain hölkkäämisen riemusta. Ruoho suhisi sen tassuissa ja vieno tuulenvire pöllytti sen hiuksia.

Valkoturkki hidasti vauhtia kun se huomasi joen vastarannalla tumman hahmon. Shawdi heilutteli varovasti häntää ja tarkkaili hahmoa hieman kauempaa. Pikkuhiljaa se alkoi tassutella hieman lähemmäksi, ja pian naaras huomasikin toisen pitävän silmiä kiinni.
"Hei!" naaras huikkasi ja hymyili iloista ja tuttavallista hymyään.
"Kaunis sää tänään, vai mitä?" se jatkoi ja istahti joen penkalle katse tiiviisti vastarannan toverissa.

//Mitä skeidaa |-DD//

Pitkät korvat kääntyivät suuntaan, jossa heinikko havisi reippaan askelluksen lomassa. Käres ei vaivautunut avaamaan myrkynvihreitä silmiään edes sen vertaa, että olisi nähnyt lähestyvän eläimen, vaan kellahti toiselle kyljelleen välinpitämättömästi. Pitäen yhä tassujaan viileässä vedessä, uros venytti kaulaansa pitkälle ruohikossa ja henkaisi syvään vahvaa kukkaistuoksua. Äänet pysähtyivät Käreksen taa, eikä tämä tiennyt oikein miten suhtautua asiaan. Lähettääkö tunkeilija samoin tein matkoihinsa, vaiko pelleillä hetki toisen kustannuksen kanssa. Rauhallinen tuulenhumina pirstoutui muutamissa sekunneissa, kun kirkas ääni kajahti ilmoille: Käres puri hampaitaan yhteen. Vai että tällainen tapaus.

Epäsuorasti urokselle esitetty kysymys ei saanut hetkeen vastausta. Tuuhea häntä hakkasi levottomasti maata, hyvin tasaiseen ja tarkoin koordinoituun tahtiin. Käres avasi nyt silmänsä, tuijottaen suoraan eteenpäin, noteeraamatta sen kummemin kimittäjän läsnäoloa. Teennäisyyden multihuipentuma oli kai saavutettu avaamalla keskustelu aiheella sää, joten uros ei voinut kuin kipristellä varpaitaan ja rukoilla, ettei antaisi itsehillintänsä pettää. Toinen oli kai hieman rajoittunut kuvitellessaan, että saisi ikinä luotua kenellekään varteenotettavan ensivaikutelman tällaisella lähestymistavalla.

Pieni tömähdys ja varjo peitti Käreksen naaman. Vieras oli istahtanut joen penkareelle, tuttavallisesti sen kummemmin miettimättä aivan uroksen viereen. Myrkynvihreät silmät kääntyivät katsomaan toista: valkoinen, pienehkö susi kera punaisen harjan. Mustan suupielet vääntyivät alaspäin, tämän murhatessa nartun mielessään mitä inhottavimmilla tavoilla. Toisaalta ulkonäkö oli vastannut kyllä kaikkia muutamissa minuuteissa luotuja mielikuvia, nuori ja Kärestä reilusti pienempi, mutta jostain syystä räleä punainen ei istunut heleään ääneen ja uhkarohkeaan luonteeseen. Uros käänsi katseensa pois toisesta, sulkien sitten taas silmänsä. Tähän rääpäleeseen oli turha haaskata kallista energiaa sen kummemmin.

- Oli, kunnes joku keskenkasvuinen nulikka tuli ja peitti auringon. Käres murahti hampaidensa välistä.