Käres (klaanilainen)

Ulkonäkö: Käres on ristiriitaisuuksien ja vastakohtien muodostuma. Tämä varsin korkea ja voimakasrakenteinen eläin kulkee ryhdikkäästi, joka saattaa helposti luoda harhakuvan korkeammasta asemasta klaanissa. Dobermannin piirteitä on Käreksessä helppo havaita: sudelle tavattoman pitkät jalat, elegantit linjat, pitkähkö ja jalo kaula sekä ihoa myötäilevä karva. Uroksen silmissä palaa temperamenttisuus ja päättäväisyys, eikä pitkä kuono liian harvoin väänny halventavaan hymyyn. On siis hyvinkin helppo huomata, ettei Käres ole puhdas susi. Toisaalta uroksen korvat ovat kuitenkin sudelle ominaisen pitkät ja pystyt, sekä häntä erittäin paksu. Kehoa myötäilevä karva on keskipitkää ja tuuheaa.

Pohjaväriltään Käres on siniseen taittava musta (ns. sysimusta). Tämän pitkässä kuonossa sekä tassuissa ovat dobermannille tyypilliset ruosteenpunaiset merkit. Silmät rikkovat tumman kokonaisuuden: ne loistavat myrkynvihreinä vuorokaudenajasta riippumatta. Silmiinpistävimmät arvet uroksella on kurkussa, aivan leuan alapuolella, sekä vasemmassa kyljessä. Klaanin arvoja noudattaen Käres on hankkinut itselleen joutsenensulat: maalaten nämä mustiksi. Nämä sulat löytyvät sidottuna uroksen vasempaan etujalkaan, kärjet alaspäin. Koruja Käreksellä ei ole, mutta tämän selkään on maalattu myrkynvihreällä maalilla käärmemäiset kuviot (lue: kyykäärme).

Ihmishahmossaan Käres on pitkä ja lihaksikas mies. Keskipitkät hiukset ovat uroksen turkin väriset, sysimustat, joiden takaa on helppo erottaa vihreät silmät. Maalaukset pysyvät miehen selässä, samoin revityllä kankaalla kiinnitetyt sulat kädessä. Arvet pysyvät myös paikoillaan. Kasvoiltaan Käres on kalpea ja terävälinjainen, muistuttaen hieman aliravittua narkkaria. Muuten mies on keholtaan erinomaisessa kunnossa, rakastaen eritoten liikkumista kahdella jalalla. Käres viihtyy ihmismuodossaan, mutta muuttuu tähän vain harvoin ja ollessaan yksin: uros uskoo olevansa uskottavampi koiramuodossaan kuin tummahiuksisena kalpeanaamana.

Luonne: Käres on persoona, johon on olemassa yhtä monta mielipidettä kuin taivaalla on tähtiä: eriasia on sitten se, ovatko mielipiteet sävyltään positiivisia vai negatiivisia. Uroksen lähestymistapaan kuuluu suorasanaisuus, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea etikettiä vastaan kapinointi. Jo pelkästään tämä ajaa heikkohermoisimmat kauas mustasta. Voisi kai sanoa, että Käres on jonkinlainen oman elämänsä anarkisti. Muottiin mukautuvat vain surkeat ja pompoteltavat sätkynuket, eivätkä nämä ansaitse uroksen kunnioitusta. Miten siis suhtautua persoonaan, joka tuomitsee kaikki ensimmäisestä tapaamisesta lähtien? Käres ei kaikesta huolimatta aseta itseään muita ylemmäs, vaikka joskus tämän puheista, ajatusmaailmasta ja asenteesta niin voisi päätelläkin: uros on omalla kierolla tavallaan nöyrä johtajilleen, vaikkei tottelekaan nielemättä kiukkuaan ja mutisematta muutamaa kirosanaa.

Lihaskunnoltaan erinomaisessa tilanteessa oleva Käres rakastaa yllyttämistä: mitä helpommin toinen on provosoitavissa, sen parempi. Uros on tässä suhteessa erittäin harvoin heikompi, sillä jatkuva harjoittelu sekä rakenteen tuomat edut antavat riidanhaastajalle etulyöntiaseman. Myös Käreksen sanavarasto on viimeiseen tippaan asti hiottu ja valmis lannistamaan jokaisen vastaantulijan. Sairasta mielihyvää uros saa etenkin silloin, jos joku raukka erehtyy murtumaan tämän edessä. Mikä olisikaan sen hauskempaa kuin osua arkaan paikkaan ja tunkea kiloittain suolaa haavoihin?

Naisia Käres ei ole koskaan ymmärtänyt ja on päättänyt olla sekaantumatta kyseisen sukupuolen edustajiin enää millään tavalla. Muutaman kerran takkiinsa saanut uros ei voi ymmärtää mitä ihmettä ne haluavat, miten ne haluavat ja mikseivät hitto sitten haluakaan? Uros ei päästä lähelleen tästä syystä kuin selkeästi yhden yön juttuja havittelevat viettelijättäret, ja nämäkin vain silloin kun on itse oikeassa mielentilassa. Rakkauteen, yksisarvisiin eikä muuhunkaan hömpänpömppään Käres usko: ei ennen kuin omin silmin sellaisen jossain näkee. Naisista on helppo hypätä henkimaailmaan, sillä molempien asioiden tarkoitusperä on jäänyt hämäräksi Kärekselle. Tämä omalla tavallaan uskoo henkimaailmaan, mutta on kiinnostunut enemmän asioista, joista hyötyminen olisi konkreettisempaa. Siksi Käres onkin vannoutunut tutkimaan mahdollisuuksia hyödyntää henkimaailmaa omaan käyttöönsä, mahdollisin vallankumouksellisin aattein.

Käreksessä ehdottomasti seuraavaksi mainittava asia on metsästys. Uros on halutessaan erittäin taitava metsästäjä nopeutensa ansiosta. Tämä kuitenkin omasta piittaamattomuudestaan saalistaa usein vain ja ainoastaan omaan tarpeeseensa, eikä kehuskele taidoillaan eteenpäin. Miksikö? Etteivät toinen toistaan säälittävämmät ja nälkiintyneemmät luuserit tulisi osingoille.

Historia: Käres syntyi neljän pennun pentueeseen, jossa jokainen nimettiin muinaisten jumalien mukaan. Kärestä nimitettiin vuotiaaksi asti vain pennuksi, sillä tämä oli pennuista viimeinen joka löysi kutsumuksensa. Mikä ironisinta, uros vihaa käärmeitä. Leikkiessään yksi kesäisenä
pesänsä edustalla, tämä erehtyi ärsyttämään kyykäärmettä, joka puri vauhkona pomppivaa pentua kuonoon. Klaanin parantaja auttoi hätääntynyttä emoa pentunsa kouristusten takia, eikä mennyt päivääkään kuin musta sai nimensä, Käres.

Uros katkeroitui emälleen, sillä muut pennut olivat saaneet huomattavasti lempeämmät nimet: Ajatar, Vorna ja Kade. Sisarukset alkoivat vierastaa muuttunutta veljeään, joka kasvaessaan muuttui yhä tiukemmaksi mielipiteissään, kasvoi ulos etikettien ja arvojen määräämästä muotista ja alkoi kapinoimaan koko klaania vastaan. Lähtiessään omille teilleen, Käres vannoi ettei koskaan muuttuisi yhtä ohjailtavaksi pelinappulaksi kuin koko perheensä: selvittyään kuitenkin teini-iän kapinallisuudesta, asettui uros mielipiteineen loitommas, muttei luopunut niistä täysin. Emoaan Käres ei nähnyt enää lähtönsä jälkeen, eikä ole katunut lähtöään päivääkään. Myös välit sisaruksiin viilenivät ja jäätyivät vuosien kuluessa, eikä uroksella ole tietoa näiden tämänhetkisestä olinpaikasta, saatika siitä, ovatko nämä enää edes elossa.