Sotamaalauksissa (yksinpeli)

Kastehelmi tipahti kuuraiselle maalle ja muodosti täydellisen pyöreän kuvion ruohikkoon. Elollinen luonto oli harvassa tähän aikaan vuodesta muutenkin kivikkoisen Kotipesän ympärillä. Joutsenklaanin alueet pelastaisivat todennäköisesti vain alkutalven sateet, jotka estivät lumentulon. Riistaa oli hankala pyytää, mutta yksitoikkoiseksikin käyneitä jäniksiä ja lintuja voisi jokatapauksessa hyödyntää talvellakin; kai eloonjääminen oli sentään yksipuolista ruokavaliota tärkeämpää. Lauman jäsenistä löytyi edelleen valitteluun taipuvaisia susikoiria, jotka kuitenkin tiesivät, että asia oli jo käyty läpi. Ennen lunta täytyisi edes yrittää - jos ei enää suurempaa riistaa, niin sentään pieniä eläimiä. Niitä pystyi kyllä pyytämään ihan jokainen itsekin ilman suurempia ongelmia. Nartut tarvitsivat ruokaa pennuilleen, joten Yana, jalkapuolisuudestaan huolimatta, oli onnistunut nappaamaan muutaman helpon saaliin Kotipesän lähistöltä mukaansa auttaakseen pentuja selviämään hengissä ja emoja pysymään hyvässä kunnossa.

Aiyana murahti. Sen jalkaan sattui yhä, ja edellispäivien tapahtumat painuivat mieleen selkeinä kuvina kuin hidastetussa filmissä. Narttu ei ymmärtänyt, miten se pystyi vieläkin tuntemaan jotakin sellaista kaiken kylmyyden ja yksinäisyyden jälkeen. Se viitsinyt vilpittömästä tapahtumasta huolimatta paistatella joukon suosiossa liian selvästi - narttu ei todellakaan halunnut mässäillä huomiolla. Yana huomasi kuitenkin saaneen lisää elinvoimaa kaikesta, mikä oli jalan takia mennyt. Valkoturkkinen otti sen ikäänkuin uhrauksena saaden itsensä täyteen elämänkuntoon, mutta henkiä susi oli muistanut silti kunnioittaa vaikka tapahtuma tuntui sattumalta. Ilvesklaanin kanssa kaikki ei ollut niinkuin pitikin, mutta hyökkäyksen ansiosta Yana oli palannut täyteen elämänkuntoon henkisellä puolella. Mitä toisesta jalasta, se parantuisi aikanaan. Yanan jokainen raaja oli muutenkin niin vahva, että yhden etutassun puuttuminen ei menoa haittaisi ainakaan pikkuriistan suhteen. Jäniksiä, lintuja ja jyrsijöitä voisi pyytää ennen talvea muille laumanjäsenille ja mahdollisesti säästää talven varalle - Yana halusi taata emoille ja pennuille joka päivä edes jotain ruokaa. Se oli itse unohtanut syömisen kokonaan, mutta päällikkö oli pakottanut sen kääntymään jäniksenhakumatkaltaan takaisin ja syömään emoille viemänsä ruoan itse. Kokonaan Yana ei ollut jänistä syönyt, se tiesi että puolikkaassakin oli pienille pennuille tarpeeksi. Niistä tulisi vielä hienoja laumanjäseniä. Ihmismuotoon muuttuminen saattaisi auttaa - ehkä naaras pääsisi livahtamaan naishahmossa vähän kauemmas Honawin silmien alta, metsästämään kunnollista ruokaa. Se oli saanut jalkapuolena muutaman linnun ja jyrsijän kiinni, mutta kunnon ruokaa ei otettu. Nekin kiinniotot olivat lähinnä hyvää tuuria, juokseminen kun oli vähän lönkyttelynomaista eikä liikkuminen ollut suotavaa, vaikka sitä pystyisikin tekemään edes jotenkin.

Honaw oli aamulla lähtenyt metsästysjoukkojensa kanssa matkaan, eikä Yana ollut jalkansa takia päässyt mukaan. Uros oli nuolaissut toisen poskea, painanut poskensa hetkeksi toisen poskea vasten ja lähtenyt sitten juoksemaan pois Kotipesästä. Yana jäi sittemmin itsekseen maleksimaan ja odottamaan, että päällikkö saapuisi, eihän sillä muutakaan tekemistä ollut. Narttu raapaisi maata ja katsahti hopeista, lentävää joutsenta kaulassaan. Se oli aamulla pitkästä aikaa hyvinnukutun yön jälkeen kiiruhtanut nopeasti pajalle ja saanut ihmishahmon tatuoimaan sinisen tassunkuvan vasempaan, siteelliseen etutassuunsa.

JATKUU kunhan saadaan pelattua edellinen peli kunnolla loppuun/pidemmälle : )!